Koira tukena

 Joskus päivät ovat helpompia, toisinaan vaikeampia. Tänään oli yhtä aikaa hieno päivä, kun tuttujen lapsia pääsi ylioppilaiksi, samalla, kun joutui taas kohtaamaan haikeita muistoja paikoista, joissa kävi. Sitähän se on, muisto kerrallaan, asia kerrallaan, päivä kerrallaan. 

Koirat vaistoavat tuen tarpeen. Perheemme koirilla on jokaisella oma tapansa toimia. Lily hakeutuu iholle. Se nukkuu tyynyllä ja makailee viereisellä tuolilla kirjoittaessani koneella. 

Malva makailee vieressä, leuka varpailla nukkuen. Se varmistaa, että on varmasti mukana, kun liikumme johonkin. En ole ihan varma, onko se niin lähellä itsensä takia vai empatiasta. Enemmän ajattelen, ettei ihan ymmärrä, miksi vieressäni on jonotettava. 

Roosa häälyy saatavilla. Se havainnoi koko laumaa ja on kuin ei olisikaan, mutta sopivilla huokauksilla, paikan vaihdoilla, pienillä leikin virittelyillä ulkona ja sopivasti lipaistulla nuolaisulla, hän säätelee koko laumaa, myös minua. 

Koiralaumassa ei ole yhtä ehdotonta pomoa. Eri tilanteissa eri koirat johtavat. Kuitenkin joku on se matriarkka, jolta tiukan paikan tullen kysytään. Olen melkein vuoden ollut pois siitä roolista oman rankan tilanteeni vuoksi ja nyt viimeisten viikkojen aikana olen huomannut, että ollaan palattu "normaaliin", jossa minulta jälleen kysytään miten asiat hoidetaan. 

On etuoikeus saada olla omalle laumalleen turvallinen ja luotettava. Heidän tuellaan pystyn taas olemaan tukena heille 💕

Suska 

Näyttö

 Olen yli kaksi vuotta opiskellut eläintenkouluttajan erikoisammattitutkintoa. Erilaisia ylämäkiä on matkalla tullut useita. Nyt viimein ollaan ihan loppumetreillä, kun tällä viikolla oli näyttö! 

Sitä ei ole koskaan niin kokenut tai valmis, ettei aina oppisi uutta tai ettei näyttö jännittäisi. Samalla, kun näytön tekeminen oli ihanaa ja itsekin tajusi, miten valtavasti pohjatyötä on tehtynä, sitä tuntee jopa pientä haikeutta. 

Roosa oli niin ihana kaveri ja luottopakki jälleen! Hän yritti kaikkensa, niin kuin aina. Toinen paikalla ollut näyttökoira, Elsa, taas oli niin hirveän innokas, ettei meinannut pysyä nahoissaan. Hän kuitenkin tyyntyi, kun pääsi töihin, joka tietysti on upeata. Kotiin näyttöpäivän päätteeksi lähti suorastaan liitelevän rentona, hihna löysällä vieressä kulkeva ja hymyilevä koira 💛

On upeaa, että tällainen on mahdollista, että työn ohella pystyy etänä opiskelemaan ja suorittamaan näin laajan erikoisammattitutkinnon! Arvostan syvästi, että näyttöä tuli paikan päälle arvioimaan YSAO:lla luennoiva Merja Wahlroos. Miten ihana päivä olikaan, kun sai kuulla hänen ajatuksiaan!

Mahtaako tulla vierotusoireita... Olen opiskellut viimeiset kuusi vuotta taas tauotta jotain... Mitä sitä oikein mahtaa nyt keksiäkään... Joskos kesäloma kuitenkin seuraavaksi 💚

Hääpäivä

 Hääpäivä onkin sitten taas yksi uusi kokemus yksinjäämisen jälkeen. Kaikki pitää kokea ainakin kerran, ennen kuin yhtään tietää, miltä mikäkin tuntuu. Vuosia pidimme toisiamme niin itsestään selvänä, että toistuvasti unohdimme koko hääpäivän. Niin ne asiat menevät. 

Suruni vaikuttaa koiriimme eri tavalla. Pentu haluaisi olla ulkona, ymmärrettävästi. Siellä on nyt kevät ja kaikki tuoksuu uudelta, kiinnostavalta. Tassuja nuoleva ihminen ei ole kiinnostava laisinkaan, tylsä ennemminkin. Tai sitten häntä hämmentää, ei tiedä miten toimia. Joka tapauksessa pieni hulluttelu ja leikkiminen ei koskaan ole pahasta, ei kenellekään. 

Roosa ei pääsääntöisesti koskaan syö luita, mutta heti nukkumasta pois tullessamme otti vanhan tyhjäksi kalutun putkiluun ja jäystää sitä nyt pöydän alla, saatavilla, mutta omiin juttuihinsa keskittyen. 

Lilyn työvuoro alkoi jo klo 04.30. Hän on jo nukkunut koko yön tyynylläni ja aamun kaulan päällä ja nyt hän makaa vieressä, nukkuu, mutta korva liikkuu, kun liikahdan vähänkin tuolillani. Hän on selkeästi edelleen "työvuorossa". 

Meille kaikille tekee hyvää, että noudatamme Malvan, pennun toivetta ihan kohta ja menemme nauttimaan lähimetsän huumaavasta alkukesän tuoksusta 💚

Onko sinulla paikkaa, johon menet, kun haluat nollata päätä?
Onko sinulle jokin ympäristö rauhoittava?
Kuka on seuranasi vai menetkö yksin?

Tänään 22.5.2026 olisi 22. hääpäivämme. 
Minulla on sinua ikävä rakkaani 💔

Suska 

PS. Saatuani tekstin kirjoitettua oloni parani ja vilkaistessani lattialle, Lily oli kellahtanut kyljelleen nukkumaan. Näin se menee, kuin symbioosissa. 

Thai chi

 Olen vuosien aikana päässyt huonoon kuntoon. Varmasti myös henkisesti, mutta fyysisesti muistutan tällä hetkellä erehdyttävästi manaattia.

Jooga, pilates, meditaatio ja mindfullness ovat olleet osana elämääni jo kymmenien vuosien ajan, välillä aktiivisemmin ja välillä passiivisemmin. Nyt uutena tuttavuutena olen muutamia viikkoja tutustunut thai chin maailmaan. 

Yllättävää, miten syvälle keskittyessä voi mennä ja yllättävää, mikä vaikutus on koiriin! Alussa aloin jokaisen oppitunnin (verkko-opiskelua) aikana jossain kohtaa itkeä. Hermosto vaan oli niin ylikierroksilla, että rentoutuessaan avasi jotain patoja joka kerta. Roosa makasi alussa jokaisen session kuono varpaalla, saatavilla ja kaikki kolme koiraa aivan rauhallisina vieressä kuin tukena. Siltä se ainakin on tuntunut, tuelta. 

Muutamalla edellisellä kerralla oma fiilis on alkanut muuttua. Olon kohentuessa ja syvän lihaksiston herätessä on helpompaa tehdäkin ja kipua vähemmän, luonnollisesti. Ensin huomasin, että Roosa ei enää tullut "pitämään kiinni kädestä" eli makaamaan kuono jalan päällä, sitten vasta tajusin, ettei minua itse asiassa enää itketäkään. 

Tällä viikolla on tapahtunut jotain hassua... Ilmeisesti kokonaisuus on edennyt jonkin pisteen yli, koska joka aamu tehdessäni vartin pituista settiä, aina aikaisemmassa ja aikaisemmassa vaiheessa Lily tulee nojaamaan jalkaani vasten, haluaa haistaa suutani/kasvojani ja sen jälkeen alkaa armoton leikkiminen ja riehuminen... ja tottakai kaikki kolme pyörivät jaloissa, välillä varpaita tallaten. 

Mistä tässä on kyse? Itse ajattelen, että koirat peilaavat omaa sisäistä riemuani ja erilaista rauhaa, joka syvenee päivä päivältä. Mitä sinä ajattelet? Oletko kokenut vastaavaa?

Aurinkoa päivääsi! Olet tärkeä 💕
Suska 

Ilo tarttuu! Pyörimme jaloissa, nuhjuten ja nauttien 🐾

SKH-tiimi

 SKH-palveluiden historiaa

SKH-palvelut on pieni toiminimi, joka on perustettu vuonna 1996. Toiminta alkoi nimellä T:mi Susanna Hämäläinen ja apunimenä oli alkuvuosina Luvian Ratsastuskoulu. 

Vuonna 2013 nimi vaihtui SKH-palveluiksi. SKH tulee nimestäni, mutta asiakkaat ovat antaneet kirjaimille uusia merkityksiä, kuten Suoruus Kontakti Harmonia sekä 

Sujuvuutta, Koulutusta ja Hyvinvointia - SKH-palvelut

josta tuli nykyinen slogan. Kuvaa mielestäni arvojani hyvin. Nykyisin apunimenä (ei aputoiminimi) pienessä osassa toimintaa on Luvian Koirakoulu, jonka toiminta on keskittynyt maatilallemme Luvian Eurajoelle. 

SKH-tiimi

Perheeseemme kuuluu lisäkseni jo aikuinen tyttäreni Lotta, joka toimii tarvittaessa apuna, kun jotain tilaisuuksia tai muita järjestetään. Meillä on myös kolme koiraa, jotka kirjoituksissa ovatkin vilahdelleet ja kaksi kissaa; Zelda ja Neo. 

Vuosien varrella tiimiin on kuulunut mm. opiskelijoita, ratsastuskoulun aikaan työntekijöitäkin, mutta aina olen mieltänyt tiimin jäseniksi myös työkavereinani toimivat eläimet. Silloin, kun SKH-palveluiden toiminta oli kilpailuvalmennuspainotteista, tiimissä oli useita tavoitteellisia ratsukoitakin. 

Tällä hetkellä minitiimissämme on aktiivisesti lisäkseni vain labradorinnoutajat Roosa ja Malva sekä kääpiösnautseri Lily. 

Koirat

Roosa eli Upwards Guardian Angel on 7-vuotias, kokemus, autismikoirakoulutettu ruskea "karhu", joka ystävällisyydellään murskaa jokaisen sydämen. Roosa on tunnettu Suomen Autismikoira ry:n demo- ja pr-koirana jo vuosien ajan. 

Toinen labbiksemme Malva (Upwards Xtremly Lovely) on Roosan pieni, puolivuotias työssäoppija. Aikanaan Malva tulee perimään isot saappaat, kun Roosa tuosta jää eläkkeelle. Hänen pikimustassa olemuksessaan on samaa rakastettavaa hellyyttä ja iloa kuin Roosassa. Malva on (onneksi) hiukan rauhallisempi painos kuin isotätinsä Roosa.

Kolmas koiramme on reilu kaksivuotias valkoinen kääpiösnautseri Lily (Willy Lee White Opal). Lilyllä on myös autismikoiran koulutus, mutta hän vaihtoi ammattia viime syksynä ja jäi henkilökohtaiseksi tueksi perheellemme. Lily kuitenkin työskentelee etäopetuksessa ja onkin pienen kokonsa vuoksi erittäin hyvä demokoira siinä. Esimerkiksi hoitotoimenpiteet on helppo näyttää nostamalla koira pöydälle läppärin eteen. Lily rakastaa luennointia. Hän osallistuu omaehtoisesti jokaiselle luennolle, välillä syliin hypäten. 

Lisäksi mukanamme usein seikkailee naapurissa asuva, äitini perheen musta-hopea Maxi-käppänä. Kerrassaan ihana ryhmä, jonka puuhailua ei koskaan kyllästy katselemaan 😊

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, vai kertooko aina?

 Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ei aina pidä kyllä paikkaansa. Asiayhteys vaikuttaa.

Esim. Jos koira istuu sohvalla valokuvattavana ja pentu tulee sen toiselta puolelta sohvalle ja kulkee sen selän takaa toiselle puolelle, samalla astuen toisen selän ja hännän päälle, voi tulla tosi huolestuneen näköisiä kuvia, kunnes poseeraa uudelleen.

Kaikki 3 kuvaa samassa iPhonen live-kuvassa…

Eli jos näet huonon kuvan… vaikka jonkun tällaisen, joita kuvasarjassa on, niin älä ylitulkitse. On hyvä oppia tunnistamaan koiran eleet ja tunnetilat, mutta kuva on yksi millisekunti. Aina tulee katsoa koko kokonaisuutta ja ottaa myös ympäristö huomioon.

Eleitä ja tunteita oppii parhaiten tunnistamaan katsomalla eläimiä. Video on siitä hyvä, että videolta voi nähdä ne useat eri vaiheet peräkkäin. Samoin live-kuvat.

Pitkän harjoittelun jälkeen huomaa, että aika usein se mutu, se tunne, että jokin on pielessä, menee useimmin nappiin. Oikea tapa toimia on silloin tarkistuttaa ammattilaisella ja vielä tässä järjestyksessä; ensin eläinlääkäriin, sitten fysioterapeutille ja sitten vasta mietitään muuta, kuten koulutuksellisia asioita.

Antoisia eleidenlukuhetkiä oman eläimesi kanssa 💕

Ilme ja eleet kertoo kaiken nyt, kun tiedämme mitä siinä tapahtui. Keskimmäisessä kuvassa on otsakin kurtussa, varmaan tuntui hännässäkin ikävältä... mutta sitten, salamannopeasti Roosa muisti, että kuvaajalla on palkkaa tarjolla ja katsoi kameraan ja huoli oli poissa ilmeestä.

Näinhän se menee, kun ei ole isosta asiasta kyse.

Ei siis ylitulkita, vaan havainnoidaan rauhassa.

Koirien välinen vuorovaikutus

 Kun koirat opettelevat pienestä asti reilujen aikuisten koirien seurassa käyttäytymissääntöjä niin, että ihminen tarvittaessa auttaa ja ohjaa toimintaa, eri talouksissa asuvien koirien välinen vuorovaikutus on soljuvaa ja turvallista. 

Makupalat, ihmisen huomio tai lelut eivät muodostu resursseiksi, joista tarvitsisi kiistellä, kun kaikkea on hiukan enemmän kuin koiria. Jos yhdelle annetaan jotain, kaikki saavat, riippumatta siitä, onko kyseessä sitten herkku vai huomio. Jos leluja on, niillä ei ihminen leikitä koiria, vaan ne ovat tarjolla koiria varten keskenäistä leikkiä tai itsensä tyynyttämistä varten. 

Ystäväperheemme poikkesi tänään meillä ensimmäistä kertaa Malvan saapumisen jälkeen. Toki Malva on muita koiria tavannut aivan pennusta asti, mutta kotiin saapuva iso labradorinnoutaja olisi voinut olla niin vastustamattoman ihana, että olisi tarvinnut roikkua kaulanahassa tai hännässä...

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Malva käyttäytyi hyvin korrektisti! Jopa niin hienosti, että kun kyläilevä koira ja Lily-käppänä olivat jossain vaiheessa hiukan jännittyneenä, Malva pujahti hienosti näiden kahden aikuisen välistä hymyillen ja tilanne raukesi ilman ihmisten apua.

Malva on alusta asti ollut ilmiömäinen mallioppija. Hän on aivan pienestä asti imenyt oppia sekä toisilta koirilta, että ihmisiltä. Tästä positiivisesta sovittelijan taidosta, joka on Roosan suuri vahvuus, olen aivan erityisen onnellinen! Onhan hän meille Roosan manttelinperijäksi opetus- ja demokoirana tullutkin 💛

Eleet

 Lähestyessämme eläintä eläimen sanaton viesti, pieni vilkaisu tai kääntyminen pois päin tai kuonon lipaisu voi olla viesti siitä, että tulit tilanteeseen vähän nopeasti. Se saattaa myös kertoa siitä, että eläin ei aivan tiedä, mitä siltä tilanteessa odotetaan.

Pieni kurotus sinua kohti taas viesti siitä, että olet kiinnostava.

Näiden hienovaraisten, ensimmäisten eleiden lukeminen voi olla sinulle helppoa, eleet ymmärrettäviä, mutta ne eivät ole kaikille. Osa ei näe ollenkaan niitä pieniä ensimmäisiä eleitä, jotka sinulle saattavat olla jo kuin huuto. Samoin omassa viestinnässäsi, jos ihmiset eivät reagoi niihin ensimmäisiin pieniin eleisiisi, eleisiin, joihin törmätessä itse jo antaisit tilaa, he eivät ehkä ole havainneet niitä.

Elekielen opetteleminen ja näkemänsä hydyntäminen vuorovaikutuksessa sekä oman toiminnan sovittaminen on kiinnostava matka toimivaan arkeen oman eläimen kanssa. Eläimet eivät huijaa eleillään, niinkuin emme me ihmisetkään.

Pienimmät eleet, rauhoittavat signaalit, ovat tahdosta riippumattomia ja vaistonvaraisia.

Jokainen käyttää rauhoittavia signaaleja, ihminenkin. Eri lajeilla eleet ovat hiukan erilaisia, mutta on monia eleitä, joita on helppo ymmärtää lajista riippumatta; Katseen pois päin kääntäminen, pään kääntäminen, kauemmas meneminen, haukottelu, silmien siristäminen tai räpyttäminen. Toisen katseleminen voi olla hyvinkin kiehtovaa, mutta silmiin tuijottaminen ei välttämättä kaikille. Jo pienellä siristämisellä pidemmän katseenkin kestää.

Kokeile, mitä tapahtuu omassa olossasi jos siristät silmiä? Meneekjö suukin hymyyn? Entä mitä tapahtuu jos nuolaiset huuliasi tai hengität pitkään ja rauhallisesti ulos?

Eläimet lukevat meitä ja eleitämme helposti. Opetellaan mekin lukemaan heitä ja heidän eleitään. 

ElainTukena

Mistä kaikki alkoi?

Jo lapsena eläimet ovat olleet minulle tuki. Muistan alakouluikäisenä, miten saatoin samoilla mäyräkoirani Nemon kanssa tuntikausia kodin lähimetsissä ja miten yhdessä katselimme puun alla oravaa tai etsimme lumesta rusakon jälkiä. 

Hevoset olivat nuoruudessa kaikki kaikessa. Niiden turvallinen ja hyväksyvä läsnäolo sai olon tuntumaan paremmalta kuin missään muualla, ja tallilla käytännössä asuinkin. 

Hevosista tuli myös työ ja loppuun asti, vuoteen 2017 saakka oma hevonen oli tuki, turva, mantra. Henri, viimeinen omaksi kokemani hevosistamme on edelleen usein mielessä ja mantrana tilanteissa, joissa täytyy pystyä olemaan vahva. 

ElainTukena on muokkautunut vuosien aikana. Sulautunut osaksi toimintaa ja vahvaksi osaksi omaa elämääni. Viimeinen rohkeus rekisteröidä tavaramerkki ja ottaa yhteyttä eri tahoihin moduulien osalta tuli, kun jäin leskeksi viime syksynä. Tuki, jonka omilta koiriltamme sain puolison ja perheemme taistelussa syöpää vastaan oli sellainen, että tätä ei voi jättää jakamatta. Jos tästä kaikesta voi olla apua yhdellekin ihmiselle tässä maailmassa, tämä on jaettava. 

Ja hyvin onkin lähtenyt liikkeelle. Eläin oppimisen tukena-moduuli on jo vauhdissa ja saanut hyvää palautetta 😍

Eläin Tukena-blogi

Blogi on roikkunut ajatuksissa vähintään yhtä kauan kuin ElainTukena-kokonaisuus. Tänään tuli se päivä, että otin jälleen uutta härkää sarvista ja hyppäsin. Katsotaan, miten tämä tästä lähtee; kirjoittamista rakastan ja ajatuksiani haluan sinulle jakaa!

Blogissa on tarkoitus kirjoittaa siitä, miten eläin voi toimia arjen tukena. Siitä, miten yhteinen hyvinvointi, kahdensuuntainen vuorovaikutus ja kumppanilajin kanssa koettu syvä yhteys antaa voimaa, iloa ja toivoa. Sekä eleistä, tunteista, lajityypillisestä hyvinvoinnista ja hassuista jutuista, joita arjessamme tapahtuu!

Kiitos, että olet poikennut lukemaan! Toivottavasti viihdyt seurassani! Tänään, toukokuun puolenvälin ihanana perjantaiaamuna paistaa aurinko. Labradorinnoutajan pentu Malva nukkuu tuhisten varpaillani ja linnut laulavat niin kovaa, että erilaisten lintujen äänten sekamelska kuuluu hirsiseinän läpi. Kevät on toivon ja valon aikaa, nautitaan yhdessä ja mennään eteenpäin 💚

Aurinkoa päivääsi! Olet ainutlaatuinen ja tärkeä juuri sellaisena kuin olet 💖
Yt, Suska 

Malva, pieni labbisvauvamme päiväunilla huhtikuussa 2026