Palautuminen

Palautuminen 

Palautuminen tarkoittaa kehon ja mielen palautumista rasitusta edeltävän kaltaiseen tasapainoon. Palautuminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa kehon stressitaso laskee, energia ja toimintakyky palautuu.

Fyysisesti kuormittavasta tekemisestä palautumiseen tarvitaan usein lepoa, mahdollisesti elektrolyyttejä ja joskus lihashuoltoakin. Psyykkisesti vaativasta työstä eläin tarvitsee lajityypillistä tekemistä palautuakseen. Lepo ei silloin välttämättä palauta. 

Tukena toimiminen ja ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on eläimelle usein mielekästä, mutta kuormittavaa. Olennaista on tuntea oma eläimensä hyvin sekä lajina, että etenkin koiran kohdalla myös rotuna ja jokaisen eläimen kohdalla yksilönä. 

Tasapaino pitää olla kokonaisvaltaista. Kaikkia perustarpeita pitää olla saatu riittävästi ja yksilölle sopivalla tavalla. Tällaisia lajityypillisiä tarpeita ovat mm. uni ja lepo, liikunta, sosiaaliset tarpeet, ruoan etsimiseen liittyvät tarpeet ja lisääntymiseen liittyvät tarpeet. 

Osa tarpeista on lajisidonnaisia ja eri roduilla painotus voi olla erilainen. Myös yksilön ikä ja historia vaikuttaa. Tärkeintä on olla oman eläimensä kohdalla asiantuntija ja osata tunnistaa oman eläimen kuormitus ja palautumisen tarve.  Monelle eläinlajille ruoan etsimiseen liittyvän käytöksen mahdollistaminen ja sitä seuraava syöminen palauttaa. 

Seuranta

Oman eläimen elekielen tunteminen auttaa eläimen seurannassa. Eläimen päivärytmistä voi halutessaan pitää päiväkirjaa, jonka avulla näkee mm. paljonko eläin käyttää aikaa lepäämiseen, leikkiin ja muuhun toimintaan. 

Eläimen yleisvoinnin, käyttäytymisen ja ulosteiden koostumuksen perusteella voi myös päätellä eläimen vointia. Tärkeätä on huomata etenkin jos jokin yhtäkkiä muuttuu. Silloin on hyvä miettiä, mikä on taustalla. Aika usein taustalta löytyy kipu, mutta voi olla kyse myös siitä, ettei eläin ole kunnolla palautunut. 

Oman eläimen voinnin seurantaa on tänä päivänä mahdollista tehdä myös teknisten apuvälineiden avulla. Esimerkiksi Tractive-paikannin kertoo koiran sijainnin lisäksi koiran sykkeestä, unesta, hengitystiheydestä ja haukkumisen määrästä.

 

Vertaamalla tuloksia oman koiran tuloksiin pääsee jyvälle, missä mennään ja pystyy reagoimaan asioihin jo varhaisessa vaiheessa. 

Koirakalteri ja hyvää juhannusta!

 Ässä, iloisen punainen koira-automme sai viime viikolla uuden koirakalterin takaluukkuun. Mikä riemu!!! 

Kuinka paljon tekeekään asiaa, että voi jättää koiria turvallisesti varjoon, autoon hetkeksi. Kunnollinen lukollinen kalteri mahdollistaa takaluukun auki pitämisen ja yhdessä foliopeiton ja langattoman lämpömittarin kanssa kombo toimii kuin unelma. 

Koirakalterin tarina onkin aivan ihana! Kalteri löytyi Imatralta. Se on aiemmin ollut Saimi-bordercollien perheellä. Saimi on jo eläkkelle jäänyt pelastuskoira, jolle kalteri on tullut tarpeettomaksi. Aivan ihana tuttavuus oli Saimin perhe!

Koiramme rakastavat uutta autoa ja nyt varsinkin, kun on tuo kunnollinen portti, heillä on sangen lokoisaa 😍 Hyvät eväät vaan mukaan ja reissuun!

                 Ihanan aurinkoista Juhannusta kaikille!

Kahdensuuntainen vuorovaikutus

 Mitä tarkoittaa kahdensuuntainen vuorovaikutus? Se tarkoittaa sitä, että ihminen ja eläin ovat sellaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, jossa myös eläin voi ehdottaa asioita, molemmat voivat ehdottaa mitä tehdään tai mihin mennään. 

Ihmisen kumppanilajina koiran ja ihmisen välinen vuorovaikutus on pisimmälle kehittynyttä. Tuntuu, että koirat lukevat ajatuksiamme. 

Myös muiden eläinlajien kanssa tämä ainakin jossain määrin onnistuu. Kun eläin opetetaan ymmärtämään sanoja ja vuorovaikutustilanteissa eläimen kanssa ihminen ottaa huomioon tilanteessa olevia, eläntä kiinnostavia asioita, eläimet oppivat vuorovaikutuksen ihmisen kanssa olevan kannattavaa. 

Joissakin tilanteissa eläimen voi aidosti antaa päättää. Koira voi lenkillä jossain risteyksessä ehdottaa käännytäänkö oikealle vai vasemmalle. Tai metsässä koira voi johdattaa välillä ihmistä. Kissan voi opettaa pyytämään ruokaa, ulospääsemistä tai  kosketusta. Kissan eleiden ja tekojen huomioimisen kautta päästään siihen, että kissa oppii kertomaan mitä haluaa. 

Kissa haluaisi ulos, se saattaa naukua ja kertoa sillä toiveestaan, mutta jossain kohtaa se katsoo kohti ihmistä. Jos me olemme tarkkoja ja lähdemme liikkeelle siitä, kun kissa katsoo meitä, kissa oppii, että sen kannattaa katsoa ihmistä raivokkaan naukumisen sijaan. 

Aika usein ennen ihmistä häiritseviä käytöksiä, kuten haukkuminen, naukuminen, kynsiminen, näykkiminen, eläin on yrittänyt kertoa perheämmillä viesteillä, että sillä on asiaa. Seuraamalla ja havainnoimalla eläintämme saamme kiinni eleet tai käytöksen, joka on ennen niin sanottuja ei-toivottuja. Ja se on se kohta, jossa meidän tulee toimia, että eläin oppii vuorovaikutuksen olevan kannattavaa ja merkityksellistä. 

Myöhemmässä vaiheessa me voimme alkaa ehdottaa eläimelle asioita, ketjuttaa toivottua käytöstä siihen eteen, opettaa eläimelle uusia asioita. Ja tästä syntyy asia kerrallaan kahdensuuntainen vuorovaikutus, jossa molemmilla osapuolilla on luottamus siihen, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. 

Ässä

 Joskus asiat menevät omalla painollaan. Olen miettinyt auton ostoa puoli vuotta. Lukenut, perehtynyt, laskenut, miettinyt ja säätänyt. Eilen tuli se päivä, kun piti tehdä jotain. Kävelin Kamuxille ja autonomistajana ulos. 

Kaikkien aikojen inhokkivärini on ollut punainen. En osaa edes sanoa miksi. On vaan tuntunut aivan mahdottomalta ajatukselta, että olisi punainen auto, tai punaisia vaatteita... 

Kamuxin löytö oli tietenkin punainen, ei paku vaan Skoda Yeti. Koska olin liikkeellä avoimin mielin, menin koeajamaan, skeptisenä... ja tulin takaisin aivan suunnattoman rakastuneena 😍 Jokainen elämäni merkityksellisistä asioista on tuntunut omalta ja oikealta. En edes osaa selittää miksi, mutta niin se vaan on. Tunne on niin vahva, ettei sille voi mitään. 

Elämässä tulee myös asioita, joihin kasvaa vähitellen ja niistä tulee osa perhettä tai asia, joka kuuluu asiaan. Mutta "Ässä" oli itsestään selvä, heti. Samoin kuin Laku (koira), Hemppanen (hevonen), Henri (hevonen), Hilux (auto), Kerttu (koira) ja Duster (koira) muutamia mainitakseni. 

Koska Ässästä tuli siis uusi perheenjäsen, piti katsoa heti, mitä perhe sanoo. Lotta testasi ajaa, muttei tuntenut tätä omakseen ja sai vanhan automme, joka onkin hänelle mitä sopivin! Ja koirat, koirat rakastivat Ässää heti! Mietin, voiko se, että itse pidän siitä niin paljon säteillä heihin vai onko se heillekin kotoisa. Joka tapauksessa, tiimimme on ensimmäisten ajokilometrien jälkeen tyytyväinen 😘

Ja hei, sellainen inhoaminen, se on toksista, kuluttavaa. Suska 3.0 tekee kaikista inhokeistaan eläintensä tuella uusia lempiasioita 💪

Onko sinulla inhokkeja, joista on tullut uusia lemppareita?
Oletko koskaan kokenut vastaavaa tunnetta, että jokin asia kuin loksahtaa paikoilleen tapahtuessaan tai jokin olisi tuntunut omalta, kuin olisi ollut kanssasi aina?

Aurinkoisia kesäpäiviä!
Yt, Suska 

Mitä eläimesi haluaa?

 

Yksinkertainen testi

Helppo konsti kokeilla, haluaako eläimesi kosketusta, on silittää tai rapsuttaa eläintä hetki ja pitää sitten tauko. Eläin, joka haluaa kosketustasi, tulee lähemmäs ja “pyytää” lisää. Eläin, joka sietää, mutta ei välttämättä haluaisi kosketusta saattaa jäädä aloilleen, mutta vaikuttaa rennommalta, kun lopetat silittämisen. Eläin, joka ei halua kosketusta saattaa vetäytyä kauemmas jo silittäessä tai kun lopetat, eläin lähtee pois. 

Tärkeätä on kuunnella eläintä. Usein eläin arvostaa sitä, että ollaan lähekkäin, mutta ei kosketella. Toisinaan hellä silitys tai rauhallinen rapsutus saa koiran kellistymään kyljelleen, että saa silitettyä paremmin. Lopettaessasi se saattaa kaapaista tassulla kättäsi tai nyhjäisee kuonolla kättäsi pyytäen lisää. 

Tai kissa tulee luoksesi. Se hyppää pöydälle läppärin näppäimistön päälle ja tassuttelee edestakaisin suilaten kasvojasi. Silloin hän haluaa huomiotasi, mutta sitten hän käpertyy syliisi tai hypähtää niskaasi kehräämään ja torkkumaan. Aika usein tässä kohtaa kissa haluaa läheisyyttä, mutta ei halua tulla silitetyksi. 

Mitä paremmin opit tuntemaan oman eläimesi, sitä helpompaa on oppia, mistä eläin pitää. Kun opimme lukemaan eläintemme eleitä, pääsemme heidän kanssaan toimivaan kahdensuuntaiseen vuorovaikutukseen. 

Koira tukena

 Joskus päivät ovat helpompia, toisinaan vaikeampia. Tänään oli yhtä aikaa hieno päivä, kun tuttujen lapsia pääsi ylioppilaiksi, samalla, kun joutui taas kohtaamaan haikeita muistoja paikoista, joissa kävi. Sitähän se on, muisto kerrallaan, asia kerrallaan, päivä kerrallaan. 

Koirat vaistoavat tuen tarpeen. Perheemme koirilla on jokaisella oma tapansa toimia. Lily hakeutuu iholle. Se nukkuu tyynyllä ja makailee viereisellä tuolilla kirjoittaessani koneella. 

Malva makailee vieressä, leuka varpailla nukkuen. Se varmistaa, että on varmasti mukana, kun liikumme johonkin. En ole ihan varma, onko se niin lähellä itsensä takia vai empatiasta. Enemmän ajattelen, ettei ihan ymmärrä, miksi vieressäni on jonotettava. 

Roosa häälyy saatavilla. Se havainnoi koko laumaa ja on kuin ei olisikaan, mutta sopivilla huokauksilla, paikan vaihdoilla, pienillä leikin virittelyillä ulkona ja sopivasti lipaistulla nuolaisulla, hän säätelee koko laumaa, myös minua. 

Koiralaumassa ei ole yhtä ehdotonta pomoa. Eri tilanteissa eri koirat johtavat. Kuitenkin joku on se matriarkka, jolta tiukan paikan tullen kysytään. Olen melkein vuoden ollut pois siitä roolista oman rankan tilanteeni vuoksi ja nyt viimeisten viikkojen aikana olen huomannut, että ollaan palattu "normaaliin", jossa minulta jälleen kysytään miten asiat hoidetaan. 

On etuoikeus saada olla omalle laumalleen turvallinen ja luotettava. Heidän tuellaan pystyn taas olemaan tukena heille 💕

Suska 

Näyttö

 Olen yli kaksi vuotta opiskellut eläintenkouluttajan erikoisammattitutkintoa. Erilaisia ylämäkiä on matkalla tullut useita. Nyt viimein ollaan ihan loppumetreillä, kun tällä viikolla oli näyttö! 

Sitä ei ole koskaan niin kokenut tai valmis, ettei aina oppisi uutta tai ettei näyttö jännittäisi. Samalla, kun näytön tekeminen oli ihanaa ja itsekin tajusi, miten valtavasti pohjatyötä on tehtynä, sitä tuntee jopa pientä haikeutta. 

Roosa oli niin ihana kaveri ja luottopakki jälleen! Hän yritti kaikkensa, niin kuin aina. Toinen paikalla ollut näyttökoira, Elsa, taas oli niin hirveän innokas, ettei meinannut pysyä nahoissaan. Hän kuitenkin tyyntyi, kun pääsi töihin, joka tietysti on upeata. Kotiin näyttöpäivän päätteeksi lähti suorastaan liitelevän rentona, hihna löysällä vieressä kulkeva ja hymyilevä koira 💛

On upeaa, että tällainen on mahdollista, että työn ohella pystyy etänä opiskelemaan ja suorittamaan näin laajan erikoisammattitutkinnon! Arvostan syvästi, että näyttöä tuli paikan päälle arvioimaan YSAO:lla luennoiva Merja Wahlroos. Miten ihana päivä olikaan, kun sai kuulla hänen ajatuksiaan!

Mahtaako tulla vierotusoireita... Olen opiskellut viimeiset kuusi vuotta taas tauotta jotain... Mitä sitä oikein mahtaa nyt keksiäkään... Joskos kesäloma kuitenkin seuraavaksi 💚