Olen vuosien aikana päässyt huonoon kuntoon. Varmasti myös henkisesti, mutta fyysisesti muistutan tällä hetkellä erehdyttävästi manaattia.
Jooga, pilates, meditaatio ja mindfullness ovat olleet osana elämääni jo kymmenien vuosien ajan, välillä aktiivisemmin ja välillä passiivisemmin. Nyt uutena tuttavuutena olen muutamia viikkoja tutustunut thai chin maailmaan.
Yllättävää, miten syvälle keskittyessä voi mennä ja yllättävää, mikä vaikutus on koiriin! Alussa aloin jokaisen oppitunnin (verkko-opiskelua) aikana jossain kohtaa itkeä. Hermosto vaan oli niin ylikierroksilla, että rentoutuessaan avasi jotain patoja joka kerta. Roosa makasi alussa jokaisen session kuono varpaalla, saatavilla ja kaikki kolme koiraa aivan rauhallisina vieressä kuin tukena. Siltä se ainakin on tuntunut, tuelta.
Muutamalla edellisellä kerralla oma fiilis on alkanut muuttua. Olon kohentuessa ja syvän lihaksiston herätessä on helpompaa tehdäkin ja kipua vähemmän, luonnollisesti. Ensin huomasin, että Roosa ei enää tullut "pitämään kiinni kädestä" eli makaamaan kuono jalan päällä, sitten vasta tajusin, ettei minua itse asiassa enää itketäkään.
Tällä viikolla on tapahtunut jotain hassua... Ilmeisesti kokonaisuus on edennyt jonkin pisteen yli, koska joka aamu tehdessäni vartin pituista settiä, aina aikaisemmassa ja aikaisemmassa vaiheessa Lily tulee nojaamaan jalkaani vasten, haluaa haistaa suutani/kasvojani ja sen jälkeen alkaa armoton leikkiminen ja riehuminen... ja tottakai kaikki kolme pyörivät jaloissa, välillä varpaita tallaten.
Mistä tässä on kyse? Itse ajattelen, että koirat peilaavat omaa sisäistä riemuani ja erilaista rauhaa, joka syvenee päivä päivältä. Mitä sinä ajattelet? Oletko kokenut vastaavaa?
Aurinkoa päivääsi! Olet tärkeä 💕
Suska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti