Mitä tarkoittaa kahdensuuntainen vuorovaikutus? Se tarkoittaa sitä, että ihminen ja eläin ovat sellaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, jossa myös eläin voi ehdottaa asioita, molemmat voivat ehdottaa mitä tehdään tai mihin mennään.
Ihmisen kumppanilajina koiran ja ihmisen välinen vuorovaikutus on pisimmälle kehittynyttä. Tuntuu, että koirat lukevat ajatuksiamme.
Myös muiden eläinlajien kanssa tämä ainakin jossain määrin onnistuu. Kun eläin opetetaan ymmärtämään sanoja ja vuorovaikutustilanteissa eläimen kanssa ihminen ottaa huomioon tilanteessa olevia, eläntä kiinnostavia asioita, eläimet oppivat vuorovaikutuksen ihmisen kanssa olevan kannattavaa.
Joissakin tilanteissa eläimen voi aidosti antaa päättää. Koira voi lenkillä jossain risteyksessä ehdottaa käännytäänkö oikealle vai vasemmalle. Tai metsässä koira voi johdattaa välillä ihmistä. Kissan voi opettaa pyytämään ruokaa, ulospääsemistä tai kosketusta. Kissan eleiden ja tekojen huomioimisen kautta päästään siihen, että kissa oppii kertomaan mitä haluaa.
Kissa haluaisi ulos, se saattaa naukua ja kertoa sillä toiveestaan, mutta jossain kohtaa se katsoo kohti ihmistä. Jos me olemme tarkkoja ja lähdemme liikkeelle siitä, kun kissa katsoo meitä, kissa oppii, että sen kannattaa katsoa ihmistä raivokkaan naukumisen sijaan.
Aika usein ennen ihmistä häiritseviä käytöksiä, kuten haukkuminen, naukuminen, kynsiminen, näykkiminen, eläin on yrittänyt kertoa perheämmillä viesteillä, että sillä on asiaa. Seuraamalla ja havainnoimalla eläintämme saamme kiinni eleet tai käytöksen, joka on ennen niin sanottuja ei-toivottuja. Ja se on se kohta, jossa meidän tulee toimia, että eläin oppii vuorovaikutuksen olevan kannattavaa ja merkityksellistä.
Myöhemmässä vaiheessa me voimme alkaa ehdottaa eläimelle asioita, ketjuttaa toivottua käytöstä siihen eteen, opettaa eläimelle uusia asioita. Ja tästä syntyy asia kerrallaan kahdensuuntainen vuorovaikutus, jossa molemmilla osapuolilla on luottamus siihen, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti