Lähestyessämme eläintä eläimen sanaton viesti, pieni vilkaisu tai kääntyminen pois päin tai kuonon lipaisu voi olla viesti siitä, että tulit tilanteeseen vähän nopeasti. Se saattaa myös kertoa siitä, että eläin ei aivan tiedä, mitä siltä tilanteessa odotetaan.
Pieni kurotus sinua kohti taas viesti siitä, että olet kiinnostava.
Näiden hienovaraisten, ensimmäisten eleiden lukeminen voi olla sinulle helppoa, eleet ymmärrettäviä, mutta ne eivät ole kaikille. Osa ei näe ollenkaan niitä pieniä ensimmäisiä eleitä, jotka sinulle saattavat olla jo kuin huuto. Samoin omassa viestinnässäsi, jos ihmiset eivät reagoi niihin ensimmäisiin pieniin eleisiisi, eleisiin, joihin törmätessä itse jo antaisit tilaa, he eivät ehkä ole havainneet niitä.
Elekielen opetteleminen ja näkemänsä hydyntäminen vuorovaikutuksessa sekä oman toiminnan sovittaminen on kiinnostava matka toimivaan arkeen oman eläimen kanssa. Eläimet eivät huijaa eleillään, niinkuin emme me ihmisetkään.
Pienimmät eleet, rauhoittavat signaalit, ovat tahdosta riippumattomia ja vaistonvaraisia.
Jokainen käyttää rauhoittavia signaaleja, ihminenkin. Eri lajeilla eleet ovat hiukan erilaisia, mutta on monia eleitä, joita on helppo ymmärtää lajista riippumatta; Katseen pois päin kääntäminen, pään kääntäminen, kauemmas meneminen, haukottelu, silmien siristäminen tai räpyttäminen. Toisen katseleminen voi olla hyvinkin kiehtovaa, mutta silmiin tuijottaminen ei välttämättä kaikille. Jo pienellä siristämisellä pidemmän katseenkin kestää.
Kokeile, mitä tapahtuu omassa olossasi jos siristät silmiä? Meneekjö suukin hymyyn? Entä mitä tapahtuu jos nuolaiset huuliasi tai hengität pitkään ja rauhallisesti ulos?
Eläimet lukevat meitä ja eleitämme helposti. Opetellaan mekin lukemaan heitä ja heidän eleitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti